Herra A

The Eagles on bändi, joka ei varmasti esittelyjä kaipaa. Herrojen varmasti kuuluisin teos Hotel California on viihtynyt omallakin levysoittimella varsin useasti, joten tällä kertaa mennään lähinnä muistelun merkeissä.

Aloitusraidan, eli nimikkokappaleen itse, lähtiessä soimaan olo on kuin olisi baarissa ja joku laittaa toivebiisinsä jukeboksista soimaan. Kappaleen on varmasti kuullut moisessa tilanteessa kymmeniä kertoja ja ajatukset vääjäämättä harhailivat siihen suuntaan. Muu levy ei ole yhtä pahasti palanut muistiin, joten mielenkiinto siirtyy väistämättä levyn muulle tarjonnalle. Hotel Californian jatkoksi soivat New Kid In Town sekä Life In The Fast Lane ovat kuitenkin myös kuin lämmin tuulahdus menneisyydestä, sillä huomaan osaavani myös näiden kappaleen sanoja. Ja tämä on omalla kohdalla hyvin harvinaista, varsinkin kun ko. kappaleita en olisi osannut etukäteen nimetä. Näiden jälkeen loppulevy on vain etäisesti tuttu, enkä voi väittää, että tämä kuuntelusessio niitä myöskään esiin nostaa. Vahva alku imee tehot turhankin hyvin ja tämän jälkeen homma menee harmittomaksi tausta-ajoksi.

Levy ei ole Hotel Californian tasoisia megahittejä täynnä, mutta kokonaisuutena silti varsin eheä teos. Suurmenestys voidaan kylläkin pistää hyvin pitkälle nimikkokappeleen nimiin.

8/10

Herra O

Selkeän klassikkoalbumin leiman saanut Hotel California on jenkkiläisen Eaglesin kaikenkaikkiaan viides studiojulkaisu, palkintojakin on niitetty sieltä sun täältä. Itsellenikään mistään uudesta tuttavuudesta ei ole kyse, sillä bändin tuotannosta kaikki levyt ovat uusinta julkaisua lukuunottamatta jossain määrin tuttuja. Se, että lähes koko diskografia on onnistuneesti ahmittu läpi, kertoo jo jotain siitä, mitä tällä yhtyeellä on minulle tarjottavanaan. 

Hienot melodiat, kuuntelua kestävät ja ennenkaikkea ajattomat kappaleet eivät tee paluusta levyn äärelle kovin vaikeaa. Albumin tukipilareita muovaava nimikappale herättää kuulijan mielenkiinnon eikä kuuntelua voi yksinkertaisesti jättää kesken. Pian seuraavat Life in the Fast Lane ja Wasted Time vain täyttävät ne lupaukset, mitä Hotel California asetti. Levyn jälkipuoliskolta mainittakoon Victim of Love ja The Last Resort.

Lähes täydellisesti kasattu paketti on ollut ja tulee olemaan soitannassa tasaiseen tahtiin. Ja kaippa sitä joutuu vihdoin tutustumaan myös uusimpaan tuotokseen, Long Road out of Edeniin, onhan senkin julkaisusta ehtinyt kulumaan jo yli kaksi vuotta. Mutta ehkäpä sieltäkin kypsyy ajan myötä tämän albumin kaltainen klassikko.

Yhdeksän tähden hotelli

Herra D 

Ero viime kertaisen blues-juntan ja tällä kertaa vuorossa olevan amerikkalaisen aikuisrockin suurimman ja kauneimman välillä tuntuu ensi kuulemalta todella suurelta. Vaikka Muddy ansaitsee tunnustusta, hän painii kuitenkin aivan eri painoluokassa kuin yksi kaikkien aikojen eniten Yhdysvalloissa myydyimmistä yhtyeistä. The Eagles on varmasti sen verran tuttu kaikille, ettei se juuri esittelyjä kaipaa. Mikäli bändin on onnistunut jollain ihmeellä ohittamaan, voi tutustumisen aloittaa vaikkapa ihmettelemällä yhtyeen platinalevyjen määrää. Tai virittämällä radion Novan tai Aallon taajuuksille.

Parin ensimmäisen kuuntelukerran ajan luulin kuuntelevani best of -kokoelmaa, sillä sen verran tuttuja kaikki kappaleet tuntuivat olevan vaikken ole koskaan yhtyeen levyjä kuunnellut. Toisaalta nyt kun asiaa miettii tarkemmin, niin muistan Hotel California LP:n kannet vanhempien levyhyllystä, joten voi hyvinkin olla, että olen jo joskus kaasupullon kokoisena altistunut levylle.

Levy alkaa legendaarisella nimikkokappaleella, jonka on pakko olla jokaiselle tuttu jostain. Kun tämän jälkeen perään heitetään vielä sellaiset kappaleet kuin New Kid in Town sekä Life in the Fast Lane, alkavat paineet loppujen kappaleiden kasvaa valtaviin mittoihin. Ja suomalaisten olympiaedustajien tapaan ne jäävät alle odotusten ja oman tason. MItalliodotusten jälkeen pistesija ei lohduta.

Kuten sanottu, levy on lähinnä kevyttä pop-rockia, joka on tuttua vanhemman sukupolven suosikkilistoilta. Vaikka kappaleet ovat sinänsä hyviä, ne kuulostavat tänäpäivänä keskinkertaisilta ja kliseisiltä. Lähes jokaisen kappaleen kohdalla toivoisi, että yhtye olisi ottanut edes jonkinlaisia riskejä. Levy kuullostaa samalta kuin pohjanmaan läpi ajaminen uudella Volvon farmarilta tuntuu - turruttavan turvalliselta.

Loppujen lopuksi Hotel California jättää hieman ristiriitaisen mielikuvan. Levyn sijoitus listalla on pelkkien faktojen valossa helppo ymmärtää. Toisaalta näin vähän mitään tunteita herättävä musiikki jättää ainakin allekirjoittaneen melko kylmäksi. Lisäplussaa alun hittiparaatista.

6/10