Herra A

Ja sitten iso annos Aretha Franklinia. Aikaisempi kosketus rajoittuu hyvin pitkälle The Blues Brothersiin ja kohtaukseen, jossa Aretha laulaa Think-kappaleen aivan Carl Weathersiltä näyttävälle miehelleen eli Matt "Guitar" Murphylle. Leffahan on klassikko, joten ehkäpä Aretha on aiheesta myös tällä listalla. Tosin näin etukäteisfiiliksellä ei tälläkään kertaa aivan musiikkimakuni ytimeen osuta, mutta vahvat naisäänet saavat varmasti minulta reilun mahdollisuuden.

Ei niin yllättäen souliahan tämä on. Vaikka Arethan ääni on varsin vahva, puolen tunnin lätty tulee kelattua useampaan kertaan eikä oikein mistään saa kiinni. Vain varmasti monen tuntema (You Make Me Feel Like) A Natural Woman saa aikaan välittömän (positiivisen) reaktion. Parin kuuntelukertaa lisää, niin ehkäpä myös Groovin' ja People Get Ready voisi nostaa esiin, muuten on vain turhan keskinkertaisia kappaleita minun melodiseen makuuni. En vain erota niitä toisistaan ja pikainen sanoihin tutustuminen ei ainakaan helpottanut asiaa.

En tiedä mitä nyt odotin mutta ehkä tämä oli vain liian soul. Ehkäpä se on ensi  viikolla tulossa parempia kappaleita.

5/10

Herra O

Täytyy heti ensitöikseni myöntää, että itselläni oli jonkinasteisia ennakkoluuloja tämän (ja samalla seuraavan) viikon artistia kohtaan, mutta suurimmaksi osaksi jälleen tuli pieni mieli käännytettyä ja luulo ei ollut tälläkään kertaa tiedon väärti.

Soulin kuningatar, Aretha Franklin lepäilee top100-listalla jopa kahden albumin tukemana, ja koska albumit ovat sijoittuneet peräkkäin, olisi molempien levyjen arvostelun voinut hoitaa oikeastaan samalla kertaa. Eihän albumeilla ole yhteiskestoakaan kuin niukasti yli tunti. Mutta siirrytäänpä ensimmäiseen maistiaiseen.

Albumi sisältää Arethan suurimpia hittejä, joista mainittakoon (You Make Me Feel Like) A Natural Woman sekä Since You've Been Gone (Sweet, Sweet, Baby). Toki levyllä oli muitakin tunnettuja biisejä, mutta omalla kohdallani nämä kaksi nousivat albumin ehdottomaksi kärkikaksikoksi. Albumia voisi helposti luulla hittibiisien määrän puolesta best-of -levyksi. Yhdenkään kappaleen kuuntelu ei liiemmin vastustanut, toisin kuin suurin osa tähän asti kuulemastani soulista. Mukava löytää tällaisia virkistäviä keitaita kuivan aavikon keskeltä.

Vaikka en albumilta juuri mitään hirveän negatiivista löytänytkään, ei puolen tunnin soul-pläjäys kanna kuin mittansa verran ja siirryin suosiolla jokaisen läpikuuntelun jälkeen jonkin muun genren pariin. Sopivan harvasti annosteltuna kuitenkin rautaista kamaa, eikä soul-tädin kantavaa ja laajaa äänialaa voi kuin ihastella.

Seitsemän kiekaisua gospel-kuorosta

Herra D

Tällä viikolla arvosteluvuorossa oli soulin kuningattareksi kruunatun Aretha Franklinin levy Lady Soul. Levyn avulla sielukas ja vahvaääninen rouva pystyi osoittamaan, ettei hän jäänyt pelkäksi tähdenlennoksi edellisen (tai siis seuraavan) menestysalbuminsa I Never Loved a Man The Way I Loved Youn kanssa, sekä samalla varmistamaan paikkansa yhtensä musiikkimaailman kirkkaimmista artisteista.

Vaikka Arethan tuotanto oli minulle hänen kuuluisimpia hittejään lukuunottamatta hämärän peitossa, eivät ennakko-odotukset poikenneet lopulta hirveästi varsinaisesta levystä. Mielessä pyörivät lähinnä bluesbrothers-torvet, todella vaikuttava ääni sekä letkeän menevä soul. Ja tätä kaikkeahan levyltä löytyikin, kuten myös muutama pakkoslovarikin. Musiikillisesti levy jää jonnekin pidättelevän Dustyn ja hengelliseen hurmokseen haastavan Jamesin välimaastoon; paikoitellen mennään ja paikoitellen jäähdytellään, mutta kumpaankaan ääripäähän asti ei koskaan päästä.

On pakko sanoa, että levy piirtää lopulta yhdestä aikamme suurimmista diivoista varsin laimean kuvan. Toisaalta syy ei ole varsinaisesti artistin eikä musiikinkaan vaan sen esittämiseen käytetyn median; soul on jo musiikkina sellaista, jota ei voi pakottaa savi- tai hopeakiekolle vaan sen pitäisi antaa elää ja muuttua vapaasti jokaisella kertaa hieman erilaiseksi luennaksi samasta tutusta aiheesta. Dustyn kohdalla levytys vielä toimi, mutta Aretha tuntuu olevan mahdoton vangita.

Vaikka voinkin sanoa tällaiset soul-klassikot kuulostavat minusta todella hyviltä, levyn kuunteleminen kotona tai töissä tuntui samalta kuin leijonahäkin tuijottaminen eläintarhassa; vangittuna aatelinen menetti liian ison osan sieluaan.

6/10