Herra A

Ennestään tutumman tuotannon jälkeen päästäänkin jälleen etukäteen tuntemattomamman artistin kimppuun. Carole King ei sanonut nimenä mitään, mutta biisilistaa lukieassa iski ahaa-elämys. Listallahan komeilee Gilmore Girls-sarjan alkumusiikki eli Where You Lead. Tämä riittikin esitiedoksi siitä, mitä on luvassa.

Tämä ennakkovaikutelma oli vähän liiankin vahva, sillä ensimmäiset pari kuuntelukertaa päässä pyöri vain Lorelai ja Rory Gilmoren loputon dialogi. Onneksi se oli ohimenevää ja homma alkoi toimimaan ihan omana teoksenaan. Levy voidaan jakaa kahteen eri tyyliin -  folk rockille tyypilliseen vaikerrukseen kuten Way Over Yonder ja hieman popahtavampaan tavaraan kuten jo mainittu Where You Lead. Näiden kahden tyylin välissä liikutaan sulavasti ja kokonaisuus toimii varsin hyvin. Vaihtelua on juuri niin paljon kuin tällaiselta levyltä odottaa. Tekeepä levyllä myös (You Make Me Feel) Like A Natural Woman jo toisen esiintymisensä tällä listalla ja tällä kertaa kappaleen varsinaisen kirjottajan toimesta.

Tapestry on varsin helposti kuunneltavaa folk rockia eikä listapaikka ole mikään jättiyllätys. Helppoa kuunnella, tosin ehkä myös turhan helppo unohtaa.

7/10

Herra O

Jälleen artisti jonka nimeä en ainakaan heti muista aikaisemmin kuulleeni, mutta jo levyn avauskappale hieroo muistinystyröitä sen verran, että tiedän varmasti kuulleeni kappaleen joskus. Carole King tuo albumillaan Tapestry kuulijalleen popin ja folk-rockin välimaastossa kevyesti soljuvaa piano-vetoista musiikkia. Pieni taustatutkiskelu paljastaa kyseisen albumin oleen pisimpään jenkkilän listaykkösenä keikkunut naisesiintyjän levy. Viidentoista peräkkäisen viikon jälkeen albumi pysyi listalla vielä seuraavat kuusi vuotta. Melkoinen saavutus se.

Jo mainitsemani avausraidan, I Feel the Earth Moven lisäksi albumilta ei juuri meikäläiselle tuttuja veisuja löydy. Ainoastaan levyn päättävä (You Make Me Feel Like) A Natural Womanin olen kuullut aikaisemmin. Kokonaisuutena levy on yllättävän helppoa ja mukavaa kuunneltavaa vaikka harvemmin tulee tällaista pianolurittelua laitettua soimaan. Jälleen yksi lähes varteenotettava sekä työpäivän taustamusakiksi että kotona rentoutumiseen soveltuva kiekko.

Syvällisempää viestiä tämä albumi ei minulle kuitenkaan tarjonnut, vaan anti jää juurikin tuolle taustamusiikkitasolle. Ensimmäisen ja viimeisen kappaleen väliin mahtuu useita lurituksia, joista yksikään ei jää mieleen tai nouse millään tavalla esille edukseen. Tämän myötä levyn pisteet harmillisesti laskivat alun korkeammista odotuksista hieman keskivertoa paremman tasolle.

Kuuden raidan tapetti.

Herra D 

Carole King on jälleen yksi niistä artisteista tällä listalla, jonka nimi ei ennakkoon tuntunut ollenkaan tutulta. Nopean googletuksen perusteella nainen paljastui amerikkalaiseksi laulajattareksi, säveltäjäksi sekä pianistiksi. No, tämä tieto ei varsinaisena yllätyksenä tullut, kun levyn oli jo ehtinyt kuuntelemaan muutamaan otteeseen, sillä sen verran vahvasti jokainen mainittu puoli artistista on levyllä edustettuna.

Jos asiaa tarkastellaan ihan puhtaasti faktojen perusteella, Tapestry lienee paikkansa ansainnut tällä listalla. Levy viihtyi ilmestymisensä jälkeen 15 viikkoa perättäin listaykkösenä Billboard-listalla eikä poistunut listalta kuin vasta kuuden vuoden kuluttua. Tämän lisäksi levy sekä King ovat onnistuneet rikkomaan joukon muitakin ennätyksiä sekä kilpailemaan tosissaan kautta aikain menestyneimpien levyjen kanssa eri listoilla. Aivan tyhjästä tällainen menestys ei voi kummuta, joten perehdytäämpä hieman itse musiikkiin.

Levyn avaava, ja loistava, I Feel the Earth Move antaa hyvän yleiskuvan tulevasta. Vahvasti piano-vetoista ja kevyttä hieman souliin nojaavaa pop-rockia. Kappaleet ovat kautta linjan varsin hyviä ja soljuvat huomaamattoman helposti eteenpäin. Toisaalta tässä piilee myös levyn ongelma omalta osaltani. Levy on kuin pähkinävaahtoa; pieninä annoksina hyvää, mutta suuremmissa määrin se alkaa tökkiä pahemman kerran. Mietin lopulta pitkään, miksi levy ei oikein tunnu iskevän ja lopulta ainoaksi selitykseksi keksin kappaleiden sovitukset. Tiedä häntä sitten. 

Mikäli hieman nostalginen fiilistely sekä valtavirtaan nojaava musiikki ovat sinun juttusi, tähän levyyn kannattaa ehdottomasti tutustua. Muissa tapauksissa levy kannattaa kuunnella muutamaan otteeseen - ja sen jälkeen siirtyä muun musiikin pariin.

6/10