Herra A

Jos listan edelliset artistit olivat varsin uusia tuttavuuksia soittolistallani, Bob Dylania on tullut kuultua enemmänkin kun se nuorempana kotona sillon tällöin soi. Eli yllätyksiä ei luvassa ja suosiolla otti lyriikat eteen ennen edes kuin yritti tutustua tarkemmin kyseiseen levyyn. Ja nopeasti tulikin selväksi että pienikin yritys tehdä jotain muuta samalla johti parin kappaleen menemiseen täysin ohi. Yllätyksekseni lyriikat ovat ystävällisesti tarjolla herran kotisivuilla, joka on nykyään kummallisen harvinaista. Ehkäpä levy-yhtiöt kuvittelevat, että kaikki haluavat kuunnella musiikkinsa kansilehti käsissään.

Folk-levyille uskollisesti mukana ovat pakolliset laulut tyttöystävälle, kuten Girl From The North Country, ja kappaleet, kuten Down the Highway, jotka kuulostavat lähinnä siltä, että Dylan on säveltänyt ne kiertueella katsellen bussin ikkunasta ulos. Mutta suurimman mielenkiinnon osaltani saivat sodanvastaiset kappaleet ja niistä eniten Masters of War. Minutkin saisi sodanvastaiseen marssiin, jos moisia kappaleita osattaisiin tehdä enemmänkin. Varsinkin, jos vuosi on 1963 ja suurvaltojen johtajat ovat olleet sormi napilla valmiina tuhoamaan koko maailma. Historian havinaa myös oli kuultavissa kappaleessa Oxford Town, joka kertoo Mississippin Yliopiston rotuerottelun loppuhetkistä.

Jos lähden vaeltamaan, voisin ottaa Bob Dylanin mukaan laulamaan nuotion ääreen näitä veisuja. Muutenhan näissä ei ole kauheasti tarjottavaa kuin mies, kitara ja huuliharppu. Yleisesti sellainen kutosen arvoinen, mutta Masters of Warille annan vielä yhden pisteen.

You've thrown the worst fear /
That can ever be hurled /
Fear to bring children /
Into the world

7/10

Herra O

Tällä viikolla eteen sattui minulle jotenkin vaikea albumi. Vaikea siinä mielessä, että musiikki tuntui jokaisella kuuntelukerralla tavoittamattomammalta ja pidin tätä jokseenkin vähemmän ja vähemmän "musiikkina". Albumi tuntui olevan pelkästään selostusta satunnaisilla, ärsyttävillä huuliharppuosuuksilla höystettynä.

Alun kankeudesta johtuen myös albumin uudelleenkuuntelun aloittaminen tuntui olevan vaikeampaa jokaisella kerralla. Vasta myöhemmin yritin keskittyä pelkästään akustiseen kitaraan ja se olikin mielestäni tämän levyn parasta antia. Mukavan leppoisat melodiakuviot olivat helppoa sisäistettävää ja jäihän niistä osa soimaan päähänikin. Näistä mainittakoon A Hard Rain's A-Gonna Fall.

Kuten jossain aiemmassa arvostelussani totesin, en perusta kovin hirveästi lyriikoista ja se tässä taisikin olla perimmäisenä ongelmana. Ei muutakuin levy uudestaan pyörimään ja sanoitukset esille. Ja todella voimakkaat ja kantaaottavat sanoitukset tässä olikin. Kaikkea mielenkiintoista koukkua löytyikin osasta kappaleita ja nyt tuo aluksi häirinnyt "selostus" jotenkin nivoutui yhteen musiikin kanssa. Etenkin Masters of War -kappaleen sanoitukset nousivat joukosta edukseen.

Valitettava tosiasia kutenkin on, että tämä levy taitaa jäädä toistaiseksi unholaan. Listaa ja tulevaa kuuntelusarkaa tarkemmin tarkasteltuani totesin, että Bobin tuotoksia olisi edessä vielä viisi kappaletta. Toivonkin kovasti, että näillä muilla albumeilla olisi jotain tarjottavaa myös minulle ja voi ehkä olla, että myös tämä levy aukeaa paremmin näiden muiden lähestymiskohtien kautta.

5/10 (sanoitukset nostivat arvosanaa parilla pykälällä)

Herra D

Aloitin tämän viikkoisen kuunteluprojektin kuten tähän asti eli kuuntelin levyn töissä työn ohessa muutamaan kertaan. Levy tuntui olevan juuri sitä mitä osasinkin odottaa, sillä olin tutustunut herran uusimpaan Modern Times levyyn vain muutamaa kuukautta aiemmin. Hyvin pelkistettyjä pelkälle kitaralle ja huuliharpulle sovitettuja folkahtavia biisejä; siis juurikin sitä mistä Bob Dylan on tullut koko maailmalle tutuksi.

Sitten yhtenä iltana minulla oli sen verran aikaa, että ehdin kuuntelemaan levyn ajatuksen kanssa ja keskittyä levyn teksteihin. Sen jälkeen levy ei enää kuulostanut koskaan samalta.

On uskomatonta, kuinka hienoja tarinoita voi mahduttaa vain muutamaan minuuttiin ja kuinka paljon ne pystyvätkään kertomaan kuulijalleen sanojen ja rivien välistä, jos tämä vain pysähtyy hetkeksi kuutelemaan. Tarinat maalaavat kuulijan eteen kokonaisia maailmoja, jotka kertovat rakkaudesta, unista sekä toisaalta ne osoittavat, kuinka vähän nyky-yhteiskunta on oppinut virheistää muutamassa vuosikymmenessä. Vaikka levy on ilmestynyt jo vuonna 1963, se ei tunnu sanomansa puolestaan vanhentuneen päivääkään.

Levyä kuunnellessa tulee myös pakosti miettineeksi sitä, mitä tälle levylle olisi tapahtunut, jos se olisi yritetty julkaista tänä vuonna. Luultavasti jokainen Neljästä Suuresta olisi käännyttänyt tekijän oveltaan ja levy olisi luultavasti vaipunut unohduksiin itsenäisen indie-levymerkin julkaisuna, ennen kuin se joutui lopettamaan toimintansa taloudellisten vaikeuksien takia.

Levyn kappaleista voisin nostaa esille herkän rakkauslaulun Girl From the North Country, hullunkurisen I Shall Be Free sekä levyn vakavaa ja poliittista puolta edustavat Masters of War tai A Hard Rain's A-Gonna Fall.

Jotenkin levyn tarinat tuovat mieleeni jollain oudolla tavalla viime kesänä lukemani Neil Gaimanin Fragile Things novellikokoelman tarinat, joista pidin hyvin paljon. Ehkäpä se selittää, miksi pidin levystä näin paljon.

9/10