Herra A

Vaikka Neil Young on nimenä varsin tuttu ja pystyn mielessäni kuvittelemaan sen folk rokin soivan, en yllättäen pysty etukäteen nimeämään yhtään kappaletta. Toisaalta se kuvitelma ei hassummalta kuulosta eli hyvillä mielin ja varsin neutraalilta pohjalta tähän levyyn lähdin tutustumaan.

Levyn alkusävelet vain vahvistavat sen etukäteiskuvilman mikä oli ilman että pystyi nimeämään mitään tiettyä sävelmää. Pari ensimmäistä kappaletta menee tähän ennakkomuottiin vähän turhankin vahvasti, sillä en varmasti vieläkään pysty sanomaan niistä mitään erityistä. Vasta A Man Needs A Maid saa hetkeksi pysähtymään ja laittamaan korvat hörölle kun Neil laulaa: Just Someone to keep my house clean, Fix my meals and go away.
Että sellaista. Oikein hieno veisu ja varmasti ennenkin kuullut.  Mutta vasta Heart of Gold saa ymmärtämään millä meriiteillä levy on listalle päätynyt sillä sen verran tuttu piisi varmasti on kaikille vaikkakaan en itse artistiin heti yhdistänyt.

Tästä eteenpäin linja jatkuu samanlaisena, välillä on oikein hienoa sävellystä ja näistä erityismaininnan voi antaa  There's A World,  The Needle And The Damage Done ja Words. Loput, vaikka eivät missään nimessä huonoja kappaleita ole niin menevät vain soljuen ohi ilman että niistä mitään oikein muistaa.

Ennakkokuvitelma osui täysin nappiin eli kevyttä folk rokkia. Oikein mukavaa sellaista, helposti nieltävää ja sopivassa annoksessa.

8/10

Herra O

Tämän viikon artisti ei liene kovin monelle uusi tuttavuus, onhan Neil Young varmasti tunnetuimpia muusikoita country-musiikin saralla. Itselleni yllättävimpänä tietona herran urasta tuli pari elokuvaa, jotka hän oli ohjannut. Pitänee hankkia joskus katseluun.

Harvest, vuonna 1972 parhaiten myynyt albumi on mukavan maukas sekoitus folk rockia ja countrya. Vaikka itse en juuri näiden lajityyppien ystävä olekaan, soi albumi mukavasti taustalla, eikä siihen menneen viikon aikana vielä ehtinyt kyllästymään. Youngin tavaramerkkiin, korkeaan nasaaliääneen ei voinut olla kuitenkaan kiinnittämättä huomiota, ja meinasi se aluksi jopa hieman ärsyttää. Onneksi siitä päästiin nopeasti yli ja musiikista nauttiminen ei ollut vaivan takana. Albumilla on vierailemassa useita nimekkäitä muusikoita, joista mainittakoon Graham Nash ja David Crosby.

Vaikka albumia oli helppo kuunnella, jäi siltä silti tarjoamatta se terävin koukku eikä mieleen jäänyt mitään erityisen merkittävää. Ehkä en vaan ole musiikillisesti kiinnostunut niistä asioista mitä tällä levyllä on tarjottavana. Veikkaan pienehkön lisäkuuntelun ja pureskelun paljastavan joitain viikon katsauken aikana vielä pimentoon jääneitä tarttumakohtia. Kyllä tämä varmasti jatkossakin tulee soimaan. Muutaman viikon päästä vuorossa oleva After The Gold Rush saattaakin jo aueta sitten paremmin.

Kokonaisuutena tasaisen varma pakkaus, josta jäi kuitenkin jotain puuttumaan. Kuitenkin ehdottomasti tutustumisen arvoinen albumi ja oiva valinta artistiin tutustumiseen.

7/10

Herra D

Kuten jo aivan liian monet artistit aiemmin tällä listalla, Neil Young oli minulle ennestään nimeltä tuttu, mutta herran musiikkia en muista kuulleeni Rockin In The Free World biisiä enempää. Toisaalta jo tuo yksi kappale oli onnistunut herättämään mielenkiintoani niin pajon, että odotin innolla, miltä tämän viikon albumi kuulostaisi.

Vaikka Harvest olisi varmasti helppo luokitella pelkästään country- tai folk-rockiksi, se ei tekisi kunniaa levyn monipuoliselle ilmaisulle. Selkeiden country- ja singer-songwriter -balladien sekaan on saatu mahdutettua pari sekä sähköisempää jyrää että mahtipontisempaa orkestraatiota London Symphony Orchestran kanssa. Monimuotoinen ilmaisu ei ole onneksi karannut tekijältä käsistä, vaan koko levyllä on upea, haikean melankolinen tunnelma, jota biisien rakkauden kaipuuta pursuavat sanoitukset osaltaan pehmentävät.

Levyn tunnelma ansaitsee vielä toisen maininnan, sillä se on omaan korvaan kuultuna levyn ehdottamasti paras puoli. Tätä arvostelua kirjoittaessani yritin miettiä mistä kirjoittaisin, mutta en oikein keksinyt levystä mitään sanottavaa, vaikka siitä pidinkin. Kappaleet, jopa sinfoniaorkesterin tukemina, kuulostavat melko yksinkertaisilta eivätkä ne todellakaan kärsi ylituotannosta. Neilin hieman nasaalilla lauluäänellä ei podiumpaikkaa laulukilpailusta saada eivätkä sanoituksetkaan tarjoile mitään maatamullistavaa.

Tästä kaikesta huolimatta, levy on silti todella hyvä.

Ainut selitys, jonka tälle keksin, on oltava levyn tunnelma. Kohokohdiksi levyltä voisi nostaa ainakin upean balladin Heart of Gold, rakkaudesta ja sitoutumisen vaikeudesta kertovan A Man Needs a Maid sekä levyn päättävän Words (Between the Lines of Age).

Harvest onnistui kohottamaan mielenkiintoni muutaman viikon päästä listalla olevaan After the Gold Rush -levyä kohtaan aivan uusin ulottuvuuksiin.

8/10