Herra A

On varsin oiva sattuma ja  loistava paikka kirjoittaa tätä arvostelua kun olen juuri kertaamassa. Kyseessähän on kuitenkin yksi maailman kuuluisimmista pasifisteista/maailmanparantajista eli tätä on hyvä kuunnella kun nostan sadan tonnin ohjusta lentokoneeseen.

Imagine alkaa levyn nimikkokappaleella ja jätän sen sen kummemmin arvostelematta, sen verran kuuluisa (ja loistava) veisu kuitenkin on. Levyn muu anti onkin minulle etukäteen tuntematonta. Ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olin jo valmis tuomitsemaan levyn yhden hitin ihmeeksi mutta  harha puhkesi tarkemman tutkimisen jälkeen ja levyltä alkoi löytymään muutakin kuin ne ensikuulemalta varsin rasittavat kappaleet kuten Crippled Inside. Päällimpänä voisi nimetä I Don't Wanna Be a Soldier ja How Do You Sleep. Varsin menevä kokonaisuus, tosin Imaginen tekemä varjo on yksinkertaisesti vain liian pitkä ja muut jäävät sen alle.

No tekiko John minusta pasifistin? Ei. Menenkin tästä lataamana hornetin tykkiä. Mutta ehkä voin hyräillä Imaginea mennessäni.

7/10.
Herra O

Lähestyminen listan loppuihin lukemattomiin Beatles-levyihin on tehty pehmeäksi tarjoilemalla maistiaisiksi John Lennonin järjestyksessään toinen soololevy, Imagine. Lennonin tuotanto on melko tuttua vaikka yksittäisiä levyjä ei olekaan tullut juurikaan kuunneltua.

Imagine jäi viikon kuuntelun jälkeen vähän vaisuksi ja albumilta muistaa ainoastaan ne tutummat kappaleet, joita on sattunut kuulemaan milloin missäkin yhteydessä. Esimerkiksi Jealous Guy löytyy varmaankin lähestulkoon kaikista vähänkin romanttisia piirteitä sisältävistä elokuvista ja kyllähän se niihin oikeastaan sopiikin. Muut mieleen jääneet kappaleet olivat I Dont Wanna Be a Soldier ja nimibiisi Imagine.

Jos tätä albumia pidetään Lennonin parhaana soolotuotoksena, en usko, että muita tulee enää katsastettua ..paitsi tietenkin herran ensimmäinen sooloalbumi, joka on saavuttanutkin jo huomattavasti korkeamman listasijoituksen.

Hirveästi sanottavaa minulla ei kuitenkaan ole tästä albumista. Jos nyt jostain syystä käy niin, että Beatlesin levyt aiheuttavat jonkinlaisen kipinän, ehkäpä sitä sitten voisi vielä palata tähän ja antaa levylle uusi mahdollisuus. Sitä kipinää odotellessa taitaa tämä levy jäädä toistaiseksi sikseen. Kokonaisuutena ihan ok mutta vain ok.

Viisi soundtrack-herkistelyä

Herra D

Koska ilmeisesti 8 levyä The Beatlesia ei ole vielä tarpeeksi sadan parhaimman levyn listalle, on sekaan heitetty pari John Lennonin soololevyä, joista ensimmäisenä vastaan tulee herran toinen soololevy Imagine. Ennen ensimmäistä kuuntelukertaa hiipii taas mieleen epäilys siitä, ettei The Beatlesin ylivoimaa listalla selitetä ainoastaan levyjen musikaalisten ansioiden avulla. No, epäilykset hetkeksi syrjään ja levyn kimppuun.

Hieman raastavan ja haasteellisen Plastic Ono Band levyn jälkeen John on palannut takaisin kuulijaystävällisempään ilmaisuun. Levyn aloittaa varmasti Lennonin soolotuotannon parhaiten tunnettu, jokaisen nuoren ja naiivin idealistin levyraatitoive Imagine. Jos Johnin flegmaattista maailmanparannusta vertaa viime viikkoiseen kipakan kiukkuiseen pahoinvointiin, ei voi kuin ihmetellä kuinka erilaisin tavoin kumpikin osapuoli näennäisesti samaan tavoitteeseen tähtää. Onhan biisi toki hyvä, mutta ei missään tapauksessa hätyyttele kärkisijoituksia omien suosikkieni joukossa.

Valitettavasti levyn muut kappaleet jäävätkin jo sitten paljon enemmän kärjestä ja levyn avaus jää omalla kohdallani sen ainoaksi kohokohdaksi. Koko levy tuntuu olevan täynnä hieman apaattisia ja ponnettomia luentoja, jotka eivät tarjoa minkäänlaisia koukkuja. Kappaleet eivät jääneet mieleen vaikka kuinka yritin; kuuntelin levyn yhtenä iltapäivänä kolme kertaa peräkkäin enkä siltikään muistanut suurimmasta osasta kappaleista yhtään mitään urakan päätteeksi.

Kaiken kaikkiaan tämä levy oli itselle vielä suurempi pettymys kuin The Beatlesin lätty Let It Be. Vaikka levyn biisit eivät ole huonoja, en silti ymmärrä niiden sijoittumista tälle listalle muuten kuin vahvan henkilöpalvonnan kautta. Tämä on todella sääli, sillä juuri The Beatlesin tuotantoon tutustumista olen odottanut listalta ehkä eniten. Nyt pettymykset selkeästi sijoitukseensa nähden alisuoriutuneiden levyjen osalta nostavat rimaa tulevienkin levyjen osalta.

5/10