Herra A

En oikein tiennyt miten ensiksi suhtautua siihen tosiasiaan, että Arethaa saa kunnian kuunnella useamman viikon putkeen. Aiheuttaako tällainen putki pienen yliannostuksen musiikkiin, joka loppujen lopuksi kuitenkin on varsin kaukana siitä, mitä normaalisti kuuntelee vai alkaako sen päälle ymmärtämään enemmän? Niin tai näin, ei siinä muu auttanut kuin lyödä levy soimaan ja alkaa kuuntelemaan.

Ensivaikutelmaltaan homma lähtee juuri siitä, mihin edellisen arvostelun kohdalta jäätiin. Tällä kertaa homma lähtee liikkeelle siitä, mitä edelliseltä levyltä kaipasin eli oikein hyvää biisiä eli Arethan tunnetuksi tekemä Respect. Eikä homma tästä lähde muutenkaan alamäkeen vaan saa minut yllättävänkin hyvälle tuulelle. Levyssä on kokonaisuutena Lady Soulia hieman hitaampi tempo ja ylipäänsä rauhallisempi fiilis ja tämä sopii meikäläiselle oikein hyvin. Ja mikä parasta, missään vaiheessa ei ollut sitä funkahtavaa soundia, joka edellisessä levyssä otti hieman ohimolle. Kappaleista muutenkin rauhallisimmat jäivät eniten mieleen, näistä päällisimpänä Baby Baby Baby ja Do Right Woman - Do Right Man.

Yllättävän helposti nämä levyt toisistaan erotti vaikka sitä etukäteen kovasti epäilin. Levy on listalla pykälän korkeammalla ja pykälän verran parempi se myös on.

7/10

Herra O

 Toinen viikko Arethaa on nyt takana ja samoilla linjoilla pääsääntöisesti jatkettiin. Tuttuja veisuja oli useampia; albumin avaava Respect, nimikappale I Never Loved A Man (The Way I Love You) ja Save Me.

Levyn yleisilme ei juurikaan poikennut Lady Soul:sta ja välillä tuntuikin kuin nämä kaksi olisi tehty tupla-albumiksi. Todennäköisesti tämä johtui suurimmaksi osaksi siitä, että kuuntelin tällä kertaa molemmat levyt useimmiten peräkkäin ja levyt jotenkin sulautuivat helpommin yhteen. Edellisen viikon genre-vaihtelun pakosta oli siis päästy eroon ja Arethan musiikki oli nyt helpommin nieltävää isompinakin annoksina kerralla.

Vaikka levyjen samankaltaisuus helpottikin tämän arvostelun kirjoittelua, olisin silti toivonut, että jotain merkittäviä eroja olisi löytynyt ja pakottanut minut lähestymään tätä albumia eri suunnalta. Suurin osa artistin yleisanalyysistäkin tuli tehtyä viime viikolla. Joka tapauksessa leppoisaa kuunneltavaa alusta loppuun.

Pitemmittä puheitta täytyy todeta, että Aretha pääsi positiivisesti yllättämään allekirjoittaneen ja taitaa sitä joutua hankkimaan jostain myöhäisempääkin tuotantoa kuunneltavaksi.

Kuusi tasaisen varmaa hyvänolontuojaa

Herra D

Tämän viikon albumi I Never Loved a Man the Way I Love You lopettaakin sitten kaksiosaisen tutustumisen Arethan tuotannon parhaimmistoon. Valitettavasti tästä albumista on paha sanoa mitään, mitä ei olisi jo viime viikolla tullut sanottua.

Levy on levytetty vuotta viime kertaista albumia aikaisemmin samalle levy-yhtiölle, joten musiikillisesti ollaan käytännössä samoilla linjoilla. Levy tarjoilee odotetusti menevää soulia, fiilisteliä slovareita ja uskamatton äänen. Peruskaava on siis hallussa ja miksei olisi, kun näin hyvää tavaraa on tuloksena. Levyä vaivaa kuitenkin sama vika kuin viime viikkoistakin albumia; kokonaisuus tuntuu jättävän edelleenkin Arethasta varsin vaisun kuvan. Kuuntelin kokeeksi levyn live-versiota muutamaan otteeseen, mutta sekin tuntui lopulta jäävän hieman puolitiehen.

Näiden kahden levyn äärellä tulee lähes pakosta miettineeksi huippuartistienkin asemaa levy-yhtiöissä kultaisilla 50- ja 60-luvuilla. Viisi levyä kahdessa vuodessa samalle levy-yhtiölle kuulostaa siltä, ettei ihan joka välissä ole ehditty pysähtyä miettimään levyjen musikaalisia ansioita tai sanoituksia yhdistäviä teemoja. Yksi syy, joka on haitannut omaa aiempaa tutustumista vanhempiin artisteihin, on ollut heidän yksinkertaisesti valtava julkaisumäärä (allmusic.com listaa Arethalle 55 julkaisua, kun kokoelmia ja vastaavia ei huomioida), joista suurin osa vielä tuntuu olevan varsin kehnoja.

Tämä levy ei onneksi kuulu niiden pakollisten täytelevyjen sietämättömään joukkoon, mutta mieleen hiipii välttämättä kysymys, kuinka hyviä levyjä Aretha olisi oikeasti voinnut levyttää, mikäli artistia ei olisi kulutettu puhki lukemattomilla levyillä.

Vaikka eroja viime viikkoiseen löytyy, minulle levyt ovat liian samasta puusta veistettyjä, että alkaisin etsimään suuremmin eroja niiden välillä. Siksi samat pisteet.

6/10