Herra A

Little Richard tuo ensimmäisenä mieleen tekijänoikeustaistelun; tarkemmin levy-yhtiöiden halun pidentää niiden kestoaikoja (vai oliko se Cliff Richard?). Mikki Hiiren tapauksessa aikoja on aina pidennetty, kun loppu on lähestynyt. Itse musiikista taas en tiedä juuri mitään, joten tämän jälkeen sentään edes tietää, mistä kaikki kohu johtuu.

Tutti Frutti! Levyn aloitus takasi sen, että jokainen kuuntelukerta aiheuttaisi pienen tuskareaktion. Vaikka Elviskin sen juuri lauloi, jotenkin Little Richardin suusta se tuntui luuytimessä asti. Tästä syystä levyn arvotelukin hieman venyi, kun kuuntelun aloittaminen vaati lisävoimia, että rääkäisyistä pääsi yli. Vanha R&B ei ole listan edellisten artistien kohdalla erityisemmin kolahtanut eikä Little aiheuta tähän muutosta.  Kappaleet ovat kyllä varsin tunnistettavia ja sen takia on helppo ymmärtää, että joku muu tästä voisi pitää. Itselleni homma on sitä samaa kerrasta toiseen. Levyyn on jotenkin vain vaikea keskittyä eikä oikein mitään tartu mukaan. Jos jotain pitää nimetä, niin ehkäpä sitten Ready Teddy, joka jäi pidemmäksikin aikaa soimaan päähän - positiviisessa mielessä.

Ymmärrän kyllä, jos joku väittää tästä pitävänsä. Itselleni tämä on vain historian havinaa ilman merkittävää musiikillista antia.

5/10

Herra O

Pikku-Riku on taas näitä itselle tuntemattomampia artisteja, joiden musiikiin ennakko-odotuksia ja -oletuksia kasaavat lähinnä edustettu genre ja levyn kansikuva. No, tällä kertaa kuunteluviikon jälkeen voi todeta oletusten osuneen varsin kohdalleen. Here's Little Richard on rock- ja R&B-painotteinen debyyttialbumi yli puolen vuosisadan takaa. Little Richard on valittu mm. kaikkien aikojen kahdeksanneksi parhaaksi artistiksi Rolling Stone -lehden toimesta.

Heti aluksi on todettava, että montaa kuuntelua ei levyn sisälle pääseminen vaatinut, vaan musiikki alkoi kuulostaa jotenkin "tutulta" parin ensimmäisen kuuntelun aikana. Myös pariin kertaan tämän projektin puitteissa esiintynyt tahtijalan poljenta -efekti oli vahvasti läsnä, miltei jokaisen kappaleen kohdalla. Lätty pitääkin sisällään useampia hittikappaleita, enkä keksinyt niitä vastaan mitään suurempaa sanottavaa. Levyn aloittava Tutti Frutti tarttuu taatusti kuuntelijan takaraivoon, eivätkä Long Tall Sally tai oma suosikkini, Slippin' And Sliddin', olleet missään nimessä unohdettavia kappaleita.

Kokonaisuutena ja uutena tuttavuutena Richard oli positiivinen yllätys, jota voi helposti kuunnella fiiliksestä tai seurasta riippumatta. Lopuksi todettakoon vielä, että tämä albumi toimii helposti muistettavana käännekohtana ja musaprojektimme puolivälietappina.

Kahdeksan Pennimiestä

Herra D

Pikku-Riku eli Little Richard on jälleen yksi niitä artisteja, jotka ovat nimeltä tuttuja, mutta joiden musiikista en osaa sanoa juuri mitään. Nimen lisäksi Tutti Frutti ja varsin näyttävä hiusfrisyyri taisivat olla kutakuinkin kaikki, mitä herrasta tiesin ennen ensimmäistä kuuntelukertaa. Onneksi Elvis oli ehtinyt jo hieman tasoitella tietä rock'n'rollia varten, joten levyn kuuntelun pystyi aloittamaan positiivisissa ennakkotunnelmissa. 

Pieni taustaselvitys paljastaa, että vaikka Little Richard oli ehtinyt aloittaa levytysuransa jo 50-luvun alussa, vuonna 1957 julkaistu Here's Little Richard oli hänen ensimmäinen koko pitkä levytyksensä. Riku oli ehtinyt saavuttaa jo jonkinlaista listamenestystäkin aiemmin julkaistuilla sinkuillaan, joista osa päätyi tällekin levylle. Here's Little Richard saavutti myös varsin ansaitusti listamenestystä ja lopulta Rikun uran parhaan listasijoituksen.

Jo muutaman kuuntelukerran jälkeen on selvää, miksi hieman yli 28 minuuttinen levy on listalle päässyt ja, miksi Rikua pidetään yhtenä rock'n'rollin tärkeimmistä voimista. Here's Little Richard ei tarjoa sinänsä mitään ennenkuulumatonta tai originaalia materiaalia; levyllä kuultava pianottelu ja taustabiitti olivat jo ennestään tuttuja levyn ilmestyessä. Se, mikä erottaa levyn todella aikalaisistaan, on sen röyhkeä ja raaka, nupit kaakkoon kääntävä asenne. 12 kappaleen sekaan ei ole edes yritetty ujuttaa mitään umpitylsiä slovareita.

Ainakin tässä tapauksessa umpiröyhkeä asenne tuntuu toimineen säilöntäaineena, sillä vielä puoli vuosisataa levyn julkaisun jälkeen ajan hammas ei tunnu pystyneen siihen käytännössä lainkaan. Siinä missä monet tämänkin listan levyistä kuulostavat hieman nostalgisilta, Here's Little Richard on tuoreen kuuloinen.

Suosittelen kokeilemaan.

8/10