Herra A

Puolituttujen artistien virta sen kun jatkuu. Patti Smith  ei sano kappalerintamalla yhtään mitään, vaikkakin nimi on jälleen kerran varsin tuttu. Wiki paljastaa genren liikkuvan rock/punk alueella, joka on aina hieman kysymysmerkki. Kyseisen genren tuotanto liikkuu musiikkimaun skaalalla äärilaidasta toiseen, eli mielenkiinnolla taas odottaa, että mitä on luvassa.

Arvosteluvälin hieman venähdettyä Horses ehti soida hieman normaalia useammin. Tämä tuntui tekevän levylle varsin hyvää, sillä ensimmäiset kuuntelukerrat menivät varsin nopeasti ohi jotenkin onttoina elämyksinä. Homma on ehkä enemmän rock kuin punk, mutta levy ei kuitenkaan lainkaan ärsyttänyt. Tämä on aina lupaava merkki levylle kun levylle, sillä moisista saa usein huomattavasti enemmän irti ja sen pariin palaa huomattavasti helpommin. Useamman kuuntelukerran jälkeen kappaleet alkoivat soimaan edukseen, ja varsinkin Free Money, Elegie ja "nimikkobiisi" Land: Horses / Land of a Thousand Dances / La Mer (De) jäivät positiivisesti mieleen. Vaihtelua löytyi huomattavasti enemmän mitä genren kohdalla lukeva punk antaisi ymmärtää.

Levy liikkuu varsin kaukana normaalista soittolistasta, ja Horses oli kaikin puolin varsin mukava yllätys. Jokainen tuntui parantavan kuunteluelämystä. Kannattaa kokeilla.

8/10

 

Herra O

Vaikka edellisestä arvostelusta onkin vierähtänyt jo tovi, on vuorossa oleva albumi saanut vastineeksi kuunteluaikaa jokaiselta kertyneeltä viikolta. Patti Smith on sijoitettu vaihtoehtoisen rockin ja punkin lokeroon, tosin itse en tädin esikoisalbumilta, nimeltään Horses, jälkimmäistä juuri löytänyt.

Lukuisista kuuntelukerroista huolimatta albumin anti jäi jostain syystä ensikuuntelun tasolle, eikä levyyn tahtonut päästä sisälle oikein millään. Toinen, helpompi vaihtoehto lienee se, että mitään yllätyksiä tai syvempää olemusta ei albumilta yksinkertaisesti vaan löydy. Albumin kappaleistakaan ei tahtonut mikään nousta esille, sen sijaan välillä tuntui siltä, että levy alkoi, jotain tapahtui välissä ja sitten levy loppui. Mutta mitä siinä välissä oikein tapahtui, jäi minulle vielä vähän mysteeriksi. Todettakoon, että odotin tältä albumilta huomattavasti enemmän kuin loppujen lopuksi sain. Sen verran jäi kaivelemaan, että uudempaa tuotantoa on joskus kuunnelta ennen viimeisen tuomion antamista.

Kolme viikkoa albumin intensiivistä kuuntelua on siis takana ja harmillisen tyhjä olo on. Mutta ei vaan kolahtanut, eipä sille mitään mahda.

Viisi yritystä.

Herra D

Hieman pitkäksi venähtäneen arvostelutauon jälkeen on jälleen aika palata arvostelujen pariin. Hiljaisuuden päättää Patti Smithin Horses-albumi vuodelta 1975. Tällä kertaa levy eikä artistikaan ollut täysin tuntematon ennen arvosteluvuoroa, joskin aiempaa kosketusta molempiin voi luonnehtia varsin kevyeksi.

Horses kuuluu siihen kunnioitettavaan helvetin kovien debyyttilevyjen joukkoon, jota ei voi kuin ihastellen hämmästellä. Vaikka Patti mainitaan varsinkin New Yorkin punk skenen suureksi innoittajaksi, Horses kaartelee paljon laveammilla vesillä kuin voisi äkkiä kuvitella. Toki levylle punkahtavaa rytkettäkin mahtuu, mutta sen vastapainona on herkempää ja hitaampaa materiaalia, josta esimerkkinä lähes 10-minuuttinen fiilistely Birdland.

Levyn monipuolisuutta on ehkä syytä korostaa vielä uudestaan, ettei kenellekään jäisi vahingossa väärää käsitystä. Itseasiassa levystä tuli hyvin paljon mieleen jo aiemmin kuunneltu The Clashin albumi, joka myös osittain sivuaa punk-lokeroa sitä kuitenkaan olematta. Kummastakin on selvästi kuultavissa se pohja, jolle monet punk-bändit ovat varmasti rakentaneet omaa ilmaisuaan, mutta silti ne tarjoavat paljon muutakin. Yksittäisistä kappaleista on luultavasti pakko nostaa esiin levyn avaava Gloria sekä myös 10-minuutin rajapyykkiä koputteleva upea Land: Horses / Land of a Thousand Dances / La Mer (De).

Pitkän kuuntelusessio sopi hyvin tälle levylle, sillä sen aikana levyä ehti kuunnella tavallista enemmän samalla kun se parani jokaisella kuuntelukerralla. Lopulta levyn sopivan hiematon ja suoraviivainen tunnelma vakuutti ainakin minut siitä, miksi tämä levy kuuluu tälle listalle ja vieläpä sen paremmalle puoliskolle. Tätä levyä uskaltaa varauksetta suositella lähes jokaiselle riippumatta tämän musikaalisista preferensseistä - Pattilla on tarjota jokaiselle jotakin.

9/10