Herra A

Vaikka edellisestä Sly-levystä on jo melkein vuosi aikaa, elämys oli sen verran kirkkaana mielessä että kuuntelumotivaatiota piti hakea kissojen ja koirien kanssa. Kokoelmalevy funkkia, mitähän sitä on tullut tehtyä kun maailma näin rankaisee.

Vaikka ensimmäisen kuuntelukerran jälkeen olisin ollut valmis antamaan tuomioni, pyrin antamaan tällekin saman mahdollisuuden kuin muille. Ei se kyllä mitään auta, samaa funk-rallatusta tämä on kuin edellinen There's a Riot Goin On. Ei auta vaikka kuinka monta kertaa tätä kuuntelee, kaikki kappaleet sulautuu vain yhdeksi funk-rallatukseksi. Vain Stand!-kappeleen aikana en hapuile next-nappia.

Tuskin kenellekään tulee yllätyksenä, että tämä ei ole mun juttuni. Jätän funkin suosiolla muiden nautittavaksi.

4/10
Herra O

Viimeksi arvosteltu Sly & the Family Stonen albumi sai meikäläiseltä yllättävänkin kovat pisteet, vaikka genre ei kiinnostakkaan oikeastaan yhtään. Kyseistä albumia vuotta aikaisemmin ilmestynyt tuotos Greatest Hits paljastui ennakko-odotuksia laskien - yllätys, yllätys - kokoelmalevyksi. Aikaisemman levyn tapaan musiikki häipyi ensimmäisillä kuunteluilla taustalle, tällä kertaa se ei vaan noussut sieltä enää esiin laisinkaan.

Mitäpä tästä nyt sitten sanoisi. Täysin yllätyksetön kasa "hittikappaleita" funkin laitumilta jätti kuuntelijan odottamaan ..edes jotain. Voin rehellisesti todeta, että albumista ei jäänyt yhtäkään kappaletta mieleen, vaikka se useampaan otteeseen tulikin kuunneltua. Ehkä olisi pitänyt yrittää keskittyä enemmän. Tai ehkä yritinkin siinä onnistumatta. Joka tapauksessa sivuuttaisin tämän hittikimaran kaupan levyhyllyllä vaivatta ja etsisin mieluummin käsiini There's A Riot Going On -albumin.

Jos kokoelmalevyn, ja vieläpä noin suurentelevasti nimetyn sellaisen kappaleet eivät iskeneet, voi vain arvailla minkälaisia tuotoksia kokoelmaa edeltävät studioalbumit sitten ovat. Lähtökynnys testailla niitä on ainakin asettunut melko korkealle. Tuskin jaksaa vaivautua.

Neljä ..mitä tahansa
Herra D

Tämän viikkoinen albumi, Sly and The Family Stonen Greatest Hits, lienee ehkäpä tämän listan puhtain kokoelmalevy - ainakin omasta mielestäni. Perustelut kokoelmien asettamisesta paremmuusjärjestykseen niiden "oikeutuksen" perusteella menee akateemisen kikotuksen puolelle, joten jätetään aihe samantien. Itse olisin kuitenkin mieluummin kuunnellut esimerkiksi yhden kokoelman vaikutuspiiriin kuuluvista levyistä.

Greatest Hits nivoo yhteen Family Stonen uraa ennen jo aiemmin arvosteltua There's a Riot Goin' On levyä. Ilmeisesti tässä vaiheessa Sly ei ollut vielä ehtinyt upota syvemälle poliittiseen aihepiiriin tai huumeisiin, sillä levyllä on selkeästi positiivisempi yleisilme. Tämän lisäksi Family Stone kuulostaa enemmän ihan oikealta bändiltä. Valitettavasti tästä huolimatta, tai siitä johtuen, levy ei muutamankaan kuuntelukerran jälkeen kuulosta kauhean mielenkiintoiselta. Kappaleet ovat ihan hyvän kuuloisia ja periaatteessa ne sopivat yhteen tyylinsä perusteella, mutta ainakin itse jäin kerta kerran jälkeen kaipaamaan jotain yhdistävää tekijää, joka olisi tehnyt levystä todellisen kokonaisuuden. Nyt levy kuulostaa tosiaankin siltä, että sille on kerätty aiempien levyjen hittisinglet ja b-puolet.

Musiikillisesti levy on selkeästi enemmän omaan mieleen kuin vaikkapa James-sedän ähinä - kappaleet ovat rauhallisempia ja paikoitellen sisältävät varsin mukavaa vääntöä, josta esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Sing a Simple Songin tai levyn avaavan I Want To Take You Higherin. Muuten kappaleet eivät oikein tarttuneet mieleen kuluneen viikon aikana.

Loppujen lopuksi levyyn oli hirveän vaikeaa suhtautua tämän listan kontekstissa. Vaikka Sly on varmasti omalla sarallaan merkittävämpiä tekijöitä, olisi voinnut kuvitella, että häneltä olisi löytynyt kuitenkin jokin ehjä kokonaisuuskin tämän kokoelman tilalle. Täytyy pitää mielessä, että kyseessä ovat tosiaankin erään näkemyksen mukaisesti kautta aikain parhaimmat albumit eivätkä artistit.

5/10